Elias Lönnrot

Eino Leino -talossa on Elias Lönnrotin elämään ja elämäntyöhön liittyvä valokuvanäyttely, joka on tehty v. 2013. Näyttely sijaitsee Isän huoneessa.

Elias Lönnrot syntyi Sammatissa huhtikuun 9. päivänä vuonna 1802. Hän oli Fredrik Johan Lönnrotin ja Ulrika Wahlbergin neljäs ja keskimmäinen lapsi.

 

Lönnrot opiskeli apteekkarin opissa Hämeenlinnassa vuosina 1820-22 ja kirjoittautui sen jälkeen Turun yliopistoon, jossa opiskelivat samaan aikaan myös J.L. Runeberg sekä J.V. Snellman. Lönnrot pääsi filosofian kandidaatiksi alkukesästä 1827, vain muutamaa kuukautta ennen Turun tuhoisaa tulipaloa, jossa paloi akatemian lisäksi kolme neljäsosaa koko kaupungista. Yliopisto siirtyi Helsinkiin vuonna 1828, missä Lönnrot pääsi lopultakin perehtymään lääketieteen opintoihin. Hän suoritti lääketieteen lisensiaatin tutkinnon 1832.

 

Vuodesta 1828 lähtien Lönnrot matkusti ympäri Suomea kuulemassa runonlaulajia ja tallentamassa muistiin heidän kertomiaan lauluja, tarinoita ja arvoituksia. Nämä kaikki loivat pohjan monille hänen teoksilleen, erityisesti Kalevalalle. Lönnrot teki yhteensä 11 matkaa, joista suurimman osan Itä-Suomeen ja Karjalaan, mutta myös Lappiin, Kuolan niemimaalle ja Viroon. Hän kulki enimmäkseen jalan, soutaen ja hiihtäen ja viipyi yleensä matkoillaan viikkoja tai jopa kuukausia.

 

Palattuaan kuudennelta runonkeruumatkaltaan vuonna 1835 Lönnrot kokosi ja toimitti Kalevalan ensimmäisen painoksen, ns. vanhan Kalevalan. Kirjan esipuheen päiväys, 28. helmikuuta, on nimetty Kalevalan eli suomalaisen kulttuurin päiväksi.

Lönnrot lähti jälleen tien päälle syyskuussa 1836. Tällä matkallaan hän kohtasi paljon vastoinkäymisiä - lähdeaineistoa ei tahtonut millään kertyä ja murheelliset ajatukset siivittivät yksinäistä vaellusta. Tutkimusmatkaajan katsontakanta muuttui uskonnolliseksi, ja Lönnrot kääntyi enenevässä määrin virsirunoilijaksi. Vuoden 1838 matkallaan hän sai runsaasti materiaalia kaksi vuotta myöhemmin julkaistuun Kanteletareen.

Vuonna 1849 Lönnrot julkaisi uuden, laajennetun painoksen Kalevalasta, jossa oli 18 uutta runoa. Tästä versiosta tuli standardiversio, jota käytetään yleisimmin ja joka on toiminut käännöstenkin pohjana.

 

Paitsi runonkerääjä, Lönnrot oli lääkäri, kielitieteilijä ja lehtimies. Kalevalan kokoamisen ohella hän mm. toimi piirilääkärinä Kajaanissa vuodesta 1833 vuoteen 1854 ja työskenteli koko elämänsä ajan suomen kielen aseman parantamiseksi. Hän laajensi lakikielen ja kasvitieteen termistöjä sekä matematiikan ja kieliopin oppisanastoja. Myös d-kirjaimen käyttöönotto oli hänen innovaationsa. Eläkevuosinaan Lönnrot toimitti laajan suomi-ruotsi -sanakirjan.

 

Elias Lönnrot asui Hövelön torpassa Paltaniemellä maaliskuusta 1834 tammikuuhun 1835 ja kirjoitti Kalevalaa. Siksi Eino Leino -talo pitää yllä muistoa myös hänen työstään ja elämästään.

 

Lönnrot kuoli Sammatissa maaliskuun 19. päivänä vuonna 1884 elettyään aikalaistaan keskivertoa pidemmän elämän, lähes 82 vuotiaaksi.