Historiaa

Pappilan torppa - Hövelö

Elias Lönnrot tuli nimitetyksi lääkärin virkaan Kajaaniin 24.7.1833.

Lönnrotin tullessa Kajaaniin seudun toinen sivistyskeskus oli Kajaanin lisäksi Paltamon kirkonkylä eli Paltaniemi. Lääkäriuran aluksi Lönnrotille oli ilmennyt Paltaniemellä muutamia potilaita, joiden kautta hän tutustui Paltaniemeen. Potilaiden kautta oli syntynyt paltaniemeläisiä  perhetuttavuuksia, joiden luona saattoi pistäytyä tai majoittua. Kruununvouti Juhana Kristian Wichmannin koti oli aina avoinna Lönnrotille. Itse isäntä oli huonokuuloinen ja talon emäntä sairasti pitkällistä keuhkotautia. Usean vierailun kohde Lönnrotille oli asessori Flanderin perhe, jossa isä sairasti pitkällistä suolistovaivaa.

Kolmas tuttavaperhe oli kirkkoherra Karl Aejmelaeuksen (1796 – 1870) nuoremman perhe. Hän oli tullut isänsä apulaisesta Paltamon kappalaiseksi 1827 ja  kirkkoherraksi isänsä kuoleman jälkeen 1832.  Lääninrovastiksi hänet nimitettiin v. 1837. Kirkkoherraa kyläläiset pitivät suurena  ”syndipaeuksena”, mitä se sitten tarkoittikin. Lönnrotista hän oli kuitenkin reilu mies. Hän toimi Kajaanin koulun tarkastajana. Aejmelaeus toimi Paltamossa vuodet 1832-1858. Myöhemmin hänestä tuli valtiopäivämies.

Lönnrot osti v. 1834 500 ruplalla Hövelönlahden rannalta noin kymmenen kilometrin päästä Kajaanista pappilan Hövelö -nimisen torpan. Seuraavana vuonna hän möi sen takaisin ja osti kaupungin toiselta laidalta Polvilan, johon hän kutsui vanhempansa.

Vuonna 1835 ilmestyi Vanha Kalevala ja sen esipuheen on Lönnrot päivännyt 28.2. Siitä syntyi Kalevalan päivä. Ei ole historiallista tietoa kirjoittiko Lönnrot esipuheen juuri Hövelössä.

Muistolaatta Leino -talossa

Torpasta taloksi - Antti Lönnbohm 1859-1890

 

Mä noilla, mäillä kunnailla

ain` ennen lasna leikin...

Jo aatteet aikaan armaompaan

tuo seutu varkain veikin.

Eino Leino: Hyvästi,  kotini 1890

 

Antti ja Emilia Lönnbohm ostivat Hövelön torpan v. 1859. Antti Lönnbohm rakennutti torpasta taloa. Kauppaan kuului pieni maatilkku, johon saattoi kylvää pari kappaa perunoita. Lönnbohm osti lisää maata. Hän laajensi asuinrakennuksen kahdesta huoneesta kuuden huoneen, keittiön ja kahden eteisen (katettuine avokuisteineen). Asuttavaa pinta-alaa kertyi 140  neliömetriä. Rakennusta alettiin myöhemmin nimittää vanhaksi puoleksi.

Vähitellen maanmittari osti Immolan maita 25 hehtaaria ja Mattilan maita kahdeksasosan manttaalia. Metsää, jota aluksi oli paljon talon ympäristössä, raivattiin etenkin 1860-luvun nälkävuosina viljelymaaksi. Laajimmillaan Hövelön pellot käsittivät 16 hehtaaria.

Hövelön yläpihan länsilaitaan maanmittari rakennutti ns. ”uuden puolen” asuinrakennukseksi varttuvien poikiensa käyttöön.

Perheen menoja lisäsivät  keväänä 1975 ja 1976 Hövelön asuinrakennuksiin tehdyt perusteelliset korjaukset. Vanhan puolen itäpääty pyrki lahoamaan, ja sitä oli uusittava; sitten uusittiin salia ja länsipäätyä. Uuden puolen alkuperäisten kahden huoneen ja välikön lisäksi rakennettiin lisätilaa.

Hövelön vanhan puolen ja rantapuiden väliselle alueelle oli jo 1870-luvun alkuvuosina kunnostettu viehättävä puutarha tuomimajoineen ja keinuineen, marjapensaineen, kukkaistutuksineen ja hiekkakäytävineen; myös kahvipöytä penkkeineen tarjosi miellyttävän levähdyspaikan. Talon naisväki vaali puutarhaa liikuttavan hellästi.

Hövelö kesäasunnoksi


Antti Lönnbohmin kuoltua (1890) maanmittarina toiminut Kaarlo Lönnbohm maksoi pois Hövelön velkoja ja sai vähitellen Hövelön omistukseensa. Äidin kuoltua (1895) taloa hoiti vuoteen 1898 saakka tytär Hilda Lönnbohm. Kaarlo asettui taloksi v. 1898. Kaarlo vaimo ei kuitenkaan viihtynyt Hövelössä, joten Kaalo hävitti karjan 1908 jälkeen ja osti Kajaanista kaupunkitalon. Hövelö jäi perheen kesäasunnoksi.

Vuonna 1922 Kaarlo Lönnbohm möi Hövelön taiteilija T.G. Tuhkaselle ja Matti Haapalaiselle. Viisi vuotta myöhemmin talo siirtyi Tuhkasten omistukseen.

Tuhkaset eivät kuitenkaan asuneet Hövelössä, vaan Helsingissä, joten Hövelö toimi heidän kesäasuntonaan aina toisen maailmansodan päättymiseen saakka.

Hövelön muuttuminen kesäasunnoksi vuosikymmeniksi rappioitti puisen asuinrakennuksen. 1950-luvulla yritettiin järjestää Hövelön pelastamista, mutta siinä ei onnistuttu. Vanha Hövelö purettiin v. 1974.

Hövelö Toivonniemestä päin.
Kaarlo Lönnbohm